SJÖGRENIN SYNDROOMA

Sjögrenin syndrooma on reumasairauksiin kuuluva autoimmuunisairaus, jonka kohde-eliminä ovat erityisesti ulkoeritteiset rauhaset, kuten kyynel- ja sylkirauhaset. Sairauden tyypillisiä oireita ovat silmien ja suun kuivumisoireet. Myös muiden limakalvojen kuivumisoireita sekä toistuvia sylkirauhasturvotuksia voi ilmetä.

Osalla Sjögrenin syndroomaa sairastavista voi esiintyä myös muita oireita kuten väsymystä, nivel-, lihas-, iho-, munuais- ja keuhko-oireita, valkosormisuusoiretta, imusolmukesuurentumia sekä oireita ruoansulatuskanavan tai hermoston taholta.

Sjögrenin syndroomaan liittyy usein autovasta-aineiden eli omaa elimistöä vastaan kohdistuvien vasta-aineiden (reumatekijä, tumavasta-aineet, SSA- ja SSB-vasta-aineet) muodostus. Sjögrenin syndrooma puhkeaa tavallisimmin 40-50 vuoden iässä, mutta sairaus voi ilmetä kaikenikäisillä. Oireyhtymä on naisilla yleisempi kuin miehillä; kymmenestä Sjögrenin syndroomaan sairastuneesta on naisia yhdeksän.

 

Sjögrenin syndroomaa tavataan kahta eri tyyppiä:

  • primaarista Sjögrenin syndroomaa, joka on itsenäinen sairaus
  • Sekundaarista Sjögrenin syndroomaa, joka esiintyy jonkun muun autoimmuunisairauden, tavallisimmin nivelreuman tai SLE:n eli punahukan yhteydessä

 

Sjögrenin syndrooman diagnoosia tukevat tyypillisten oireiden lisäksi seuraavat löydökset:

  • alentunut kyyneleritys Schirmerin imupaperitestillä
  • sarveiskalvon poikkeava värjäytyminen silmälääkärin tutkimuksessa
  • alentuneen syljenerityksen toteaminen
  • huulisylkirauhasbiopsiassa todettu lymfosyyttivaltainen tulehdus
  • SSA- tai SSB-vasta-aineiden toteaminen

 

Lähde: Marja Pertovaara, Dosentti, LT, sisä- ja reumatautien erikoislääkäri